YOU CAME HERE FOR A REASON

KESKUSTELUNI KUOLEMANSAIRAAN TYTÖN KANSSA KUOLEMASTA JA KIITOLLISUUDESTA

KESKUSTELUNI KUOLEMANSAIRAAN TYTÖN KANSSA KUOLEMASTA JA KIITOLLISUUDESTA

Hei rakas ystäväni,

Tämä kirjoitus on omistettu maailman kauneimmalle sielulle, mitä olen koskaan tähän mennessä elämääni kohdannut. Olen toteuttanut tämän kirjoituksen yhdessä tytön kanssa, joka kärsii vakavasta kuolemansairaudesta 20 vuoden iässä. Toivon, että tämä kirjoitus opettaisi meitä jokaista olemaan hitusen kiitollisempi ja olemaan tyytyväinen siihen, mitä meillä jo on.

Olisin halunnut tehdä tästä viestiketjustani tämän tytön kanssa videon, mutta yksinkertaisesti en kyennyt siihen. Liikaa tunteita. Koen, että tämä on helpompi kirjoittaa käsin. Vaikka ihmisten kokemaa henkilökohtaista ahdistusta ja surua ei voisikaan verrata keskenään, niin toivon tämän silti herättävän sinut siitä sään, rahan, ikävän kommentin, menetetyn ylennyksen ja kaupasta loppuneen lempijugurttisi valittamisen unesta. Nämä sanat ovat yhtä lailla tarkoitettu minulle kuin sinulle, tarkoitus ei ole syyllistää ketään vaan muistuttaa ja herättää.

Sain viestin tältä tytöltä sen jälkeen, kun olin puhunut snäpissäni siitä, miten minulle menetys ja isovanhempieni sekä sukulaisteni kuolema on opettanut olemaan kiitollisempi sen sijaan, että olisin katkerampi. Sanon ” rakastan” silloin, kun nämä tärkeimmät henkilöni ovat vielä elossa, arvostan kotiani vielä ennen kuin se on palanut ja rahojani ennen kuin ne on varastettu. Sitä rikkaammalta elämä tuntuu, mitä tyytyväisempi olen siihen, mitä minulla jo on, sen sijaan, että hamuaisin kokoajan lisää.

Aloitan aamuni kuvittelemalla, että kaikki mitä minulla tänään on, olisi tuhottu ja tapettu, niin dramaattiselta kuin se kuulostaakin. Sillä sen jälkeen, kun avaan silmäni, tajuan, että miten onnellinen olen ja miten minulla on vielä tänään mahdollisuus tehdä paljon hyvää ja arvokasta. Miten kiitollinen minun tulee olla kaikista näistä mahdollisuuksista.

Kuolema on minulle kiitollisuuden kaunein kasvattaja, sillä kuoleman edessä millään turhalla ei ole enää mitään merkitystä. Mitä naapurisi sinusta miettii, mitä egosi sinusta miettii ja miten ylpeytesi musertuu. Kaikki nämä häviävät kuoleman edessä. Tästä Steve Jobs on osannut puhua erittäin kauniisti hänen puheessaan yliopiston päättäville nuorille.

 

Olen opetellut elämään niin, että jokapäiväisessä elämässäni minulla on niitä tunteita, mitä haluan, ei niinkään niitä aineellisia asioita, mitä haluan. Aineelliset asiat tulevat ajan mittaan, kun on niiden aika. Rahojen seasta monet yrittävät lopulta etsiä arvostusta tai kunnioitusta. Jos minä en voisi saada lapsia, itkisin luultavasti sen vuoksi, etten saisi lapsieni kautta välitöntä rakkautta. Lopulta siis huomaan, että kyse on siitä tunteesta, mitä me etsimme, ei niinkään siitä aineellisesta asiasta.

Kun sanon siskoilleni, äidilleni, isälleni tai ystävilleni, että rakastan heitä, saan heistä välitöntä rakkautta, vaikka minulla ei ole vielä poikaystävää tai lapsia, sitä minulle sanomaan. Jos autan seuraajaani hädässä tai pappaa kadulla, se tekee minulle erittäin merkityksellisen tunteen, vaikka joku pitäisi sitä liiallisena ajantuhlaamisena. Saan vapauden tunnetta, kun ajan tukka hulmuten pyörälläni Promenade Les Anglais:ia pitkin. Yritän käyttää tehokkaasti hyödykseni nämä resurssit, jotka minulla jo tänään on ja sitä kautta kehittää itseäni eteenpäin.

Uskon siis, että voit olla erittäin onnellinen niin rikkaana kuin köyhänäkin ja missä tahansa elämäntilanteessa ja ammatissa, kun vain itse rakastat sitä mitä teet ja löydät arkipäiviisi ne tunteet, joita me joskus niin kovasti yritämme aineellisesta maailmasta etsiä. Mietin joskus jopa, että olisinkohan onnettomampi, jos minulla olisi suuri määrä rahaa tai jos voittaisin lotossa. Olisikohan minun vaikeampi tuntea kiitollisuutta ? Ken tietää, voi toki jakaa minulle oman kokemuksensa kommenttikenttään.

Ja loppuun se kaikista tärkein, eli 20-vuotiaan tyttöenkelin opetukset minulle:

 

” Hei Laura,

Olen seuraillut sinun juttujasi bikinikisoista lähtien ja en voi kun sanoa, että puhut täyttä totta kuolemasta ja kiitollisuudesta ja tämä sai minut laittamaan sinulle tämän viestin. Minulle kuolema on ajatuksena helpottava. Olen sairastanut viimeiset 5 vuotta ja tänä syksynä sain tiedon, ettei minun tarvitse taistella enää kauaa. Elämä on juhla, mutta kuolemakin voi monelle olla. Omalla kohdallani olen tyytyväinen, että sain tietää omat päiväni, koska opin elämään ne täysillä.

Toisaalta on surullista se, että tajusin elämän hienouden vasta, kun tiesin, että lähtölaskenta oli alkanut. Aluksi mietin itsekin, että miten tästä pelastuu? Miksi minä ? Miksi jouduin tähän tilanteeseen? Pikkuhiljaa tajusin olevani etuoikeutettu. Olen saanut mahdollisuuden hyvään elämään. Kaikille ei ole sitäkään suotu. Olen saanut mahdollisuuden opiskella, harrastaa, tehdä ” normaaleja asioita”.  Kokea rakkauden ja pettymykset. Kun hyvästelen rakkaimpani, voin todeta, että minulla ei ole mitään hätää ja sain nauttia elämästä edes hetken. Olen vasta 20 ja kuulen usein, että  ” ei aikasi ole vielä lähteä” , mutta minä kysyn: 

Entäs ne pienet lapset, jotka eivät ole nähneet tämänkään vertaa ?

On ihanaa, että autat ihmisiä arkipäivän asioissa. Näytät etteivät he ole ongelmissaan yksin. Uskon, että moni saa sinulta oppia elämään ja uskaltavat tämän myötä myös nauttia elämästään enemmän.

Ihanaa syksyä Laura.

Olet enkeli.<3 ”

 

 

 

En ole pystynyt kyynelittä lukemaan tätä viestiä itselleni vielä kertaakaan. Olen kohdannut monia kolminkertaisesti tämän tytön ikäisiä ihmisiä ja suurin osa heistä ei kykene edes lähelle tämänkaltaista tyyneyttä, rauhaa, viisautta, rakkautta ja kiitollisuutta elämää kohtaan.

 

 

 

Tämä viesti toimii itselleni kiitollisuuden kauneimpana kasvattajana joka aamu. Näen kuoleman muutoksena aineellisessa maailmassa, mutta ajatukset ja teot silti jäävät ikuisiksi ajoiksi voimaan. Vaikka kaikki mummini ja ukkini ovat nousseet tuohon junaan, joka vie pois aineellisesta maailmasta, tulee minun aikani joskus myös hypätä tuohon junaan. Näen heidät päätepysäkillä kenties taas uudestaan ja se antaa minulle lohdutuksen ja voiman nauttia jokaisesta päivästä niin kuin se olisi viimeiseni.

Kuolema ei ole kärsimys, katkeruus, pelko ja kirosana. Se on rauha ja kiitollisuuden kaunein kuva. Minun ei tarvitse pelätä kuolemaa, eikä myöskään toivoa sitä. Tärkeintä on vain keskittyä elämään joka ikinen päivä maan päällä, niin kuin huomisesta ei olisi takeita.

Kiitollisena siitä mitä minulla jo on.

Rakkaudella,

Laurasi.



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *